Affleckin uusimman elokuvan suurin ongelma (ja ongelmia on siis paljon) on sen alkuperäismateriaalin täysin vääränlainen tulkinta. En ole lukenut Dennis Lehanen alkuperäisteosta enkä Affleckin käsikirjoitustakaan, mutta tarina, henkilöt ja tapahtumat ovat puhdasta pulp-kirjallisuutta, kun taas Affleckin elokuva poseeraa tyhmän tyhjänä ja tyhmän vakavana melodraamana. Vähän kuin päähenkilönsäkin.
Käsikirjoitus on pullollaan tarinaa ja ammottaa tyhjyyttä tunteen osalta. Affleckin käsikirjoitus juoksee tapahtumasta toiseen unohtaean henkilöhahmot kokonaan. Kiire päästä paikasta A paikkaan B on koko ajan läsnä. Hahmoja on paljon, mutta harva niistä nousee pelinappulaa tärkeämmäksi elementiksi. Elokuvan ainoa päähenkilö, Affelckin esittämä Joe Coughlin on nimeänsä myöten tylsä kuin patalappu, ja vaikka elokuva kertojanäänellä yrittää kivenkovaa tehdä sankarista antisankarin, ei Coughlinissa ole mitään ristiriitaa. Elokuvan viimeiset viisi minuuttia ovatkin mahdollisesti vuoden 2017 raivostuttavinta elokuvantekemistä, korostaen sekä käsikirjoituksen kyvyttömyyttä rakentaa draamaa että päähenkilön hajutonta ja mautonta silkkinhansikaskäsittelyä.
On hankala sanoa mitä Ben Affleck tarkalleen haluaa elokuvallaan kertoa. Jossain kaikkien juonenkäänteiden seassa on havaittavissa kysymys ihmisten vapaasta tahdosta, jota kieltolain aika hyvin tukee, mutta sekin teema vesitetään kun lopulta ainoa aidosti vapaata tahtoaan toteuttava henkilö kuvataan elokuvan lopussa lokaisena ihmisrauniona. Sen sijaan sankaristamme kasvaa säädyllinen perheen mies, joka tosin sitä ennen on kylmäverisesti tappanut ja tapatuttanut kymmeniä ihmisiä. Live by Nightin Joe Coughlin on entisaikojen suoraselkäinen tiukan moraalin mies, joka teoiltaan ja Affleckin mekaanisen näyttelijätyön kautta tuo mieleen ennemmin sosiopaatin. Siinäpä sinällään herkullinen ristiriita, joka ei kylläkään ole tarkoituksellinen. Mikään History of Violence ei Live by Night ole...
Sen sijaan Live by Night kertoo 100%:lla pokalla ja ilman pienintäkään ironian häivää tarinaa mafiasodasta, kaksinaamaisesta rakastajattaresta, ku klux klaanista ja narkkarista saarnaajaksi kääntyneestä teinitytöstä. Miten tällaista tarinaa voidaan kertoa näin pateettisella naamalla?
Ja lopuksi vielä...Ben Affleck fedora-hattu päässä muistuttaa keski-ikäistä isää, joka vain yrittää liikaa. Affleckillä on hattu päässä lähes jokaisessa kohtauksessa.
On hankala sanoa mitä Ben Affleck tarkalleen haluaa elokuvallaan kertoa. Jossain kaikkien juonenkäänteiden seassa on havaittavissa kysymys ihmisten vapaasta tahdosta, jota kieltolain aika hyvin tukee, mutta sekin teema vesitetään kun lopulta ainoa aidosti vapaata tahtoaan toteuttava henkilö kuvataan elokuvan lopussa lokaisena ihmisrauniona. Sen sijaan sankaristamme kasvaa säädyllinen perheen mies, joka tosin sitä ennen on kylmäverisesti tappanut ja tapatuttanut kymmeniä ihmisiä. Live by Nightin Joe Coughlin on entisaikojen suoraselkäinen tiukan moraalin mies, joka teoiltaan ja Affleckin mekaanisen näyttelijätyön kautta tuo mieleen ennemmin sosiopaatin. Siinäpä sinällään herkullinen ristiriita, joka ei kylläkään ole tarkoituksellinen. Mikään History of Violence ei Live by Night ole...
Sen sijaan Live by Night kertoo 100%:lla pokalla ja ilman pienintäkään ironian häivää tarinaa mafiasodasta, kaksinaamaisesta rakastajattaresta, ku klux klaanista ja narkkarista saarnaajaksi kääntyneestä teinitytöstä. Miten tällaista tarinaa voidaan kertoa näin pateettisella naamalla?
Ja lopuksi vielä...Ben Affleck fedora-hattu päässä muistuttaa keski-ikäistä isää, joka vain yrittää liikaa. Affleckillä on hattu päässä lähes jokaisessa kohtauksessa.