Voiko täysin viittomakielisen elokuvan tehdä viittomakieltä osaamattomalle katsojalle? The Tribe todistaa, että kyllä voi. Muuta se ei kuitenkaan todista, sillä elokuva oli - pardon my language - täysin perseestä. Lopputulos on tyypillistä nihilististä taide-elokuvaa. Tosin taide, kun on katsojan silmissä, niin taidetta en myöskään nähnyt. Idea on rohkea ja onnistunut, mutta itse tarina on äärimmilleen vietyä pahanolontunnetta. Surkeuden kuvausta ja juonenkäänne juonenkäänteeltä epätoivoisemmaksi etenevää tarinaa ei ole vaikea kertoa, enkä voi sitä sen takia arvostaa. Elokuvan haastava idea muuttuu nopeasti mitättömäksi, kun tarinasta tulee itsetarkoituksellista provokaatiota. Miettikääpä, vaikka minkälainen elokuva The Tribe olisi ollut, jos viittomakielen sijaan elokuvassa olisi puhuttu ukrainaa?
The Tribe kuvaa ukrainalaista kuuromykkien sisäoppilaitosta, jossa vallitsee hyvin selkeä hierarkia. Nuoret opetetaan taskuvarkaiksi, ja kun ikää tulee tarpeeksi, otetaan myös väkivalta käyttöön. Korkein tehtävä on toimia tyttöjen sutenöörinä rekkakuskien taukopaikalla. The Tribe on siis täynnä vihaa, väkivaltaa, prostituutiota ja raiskausta. Herättääkö elokuva katsojalle sympatian tunnetta tai välittääkö katsoja edes elokuvan henkilöhahmoista? Ei juurikaan. Kaikki ovat ympäristönsä uhreja, mutta tavoiltaan epämiellyttäviä sellaisia. Viittomakieli taas estää katsojaa edes tutustumasta hahmoihin muulla tavalla kuin heidän tekojensa kautta. Ymmärrän, että se on ajatuksena kiinnostava; katsojat tutkailevat täysin ulkopuolisena olosuhteiden runtelemia yksilöitä paheksuen tai säälien. Emmekö me tee tätä jatkuvasti oikeassakin elämässä? Mutta se ei silti tee elokuvasta sen parempaa. Taiteena se herättää keskustelua. Elokuvataiteena se on itsetarkoituksellista ja yksinkertaisiin provosointimenetelmiin perustuvaa tarinankerrontaa - ehkä se on sitä taiteenakin.
Viittomakielisyys on elokuvan vahvuus. Se tuottaa tarinankerronnallisia haasteita ja luo ennennäkemättömän siteen katsojan ja kankaan välille. Mutta kun tarina kertoo huoraamisesta ja hakkaamisesta, niin se samalla syö kaiken hyvän mitä elokuvassa alunperin on. Pahimmassa tapauksessa se saattaa jopa mustamaalata kaikki elokuvan ansiot. The Tribe tulee keräämään arvostusta, kuten niin monet muutkin ahdistavuuteen pyrkivät elokuvat, mutta itse en pysty arvostamaan elokuvia, jotka omistautuvat omalle rumuudelleen. The Tribe kuuluu samaan sarjaan kuin Gaspar Noen Yksin kaikkia vastaan. En aio omistaa kummallekaan elokuvalle uuden katsomiskerran verran aikaa.
**
Näin kerran elokuvan ja se oli sitten siinä... Siksi siis elokuvablogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti