Erinomaisen Whiplashin jälkeen perjantai tarjoilikin minulle kaksi australialaista tekelettä. Ensiksi oli vuorossa David Michôdin maailmaloppuwestern The Rover, jonka jälkeen kävin katsomassa Nick Caven maailmasta/todellisuudesta kertovan, fiktiota ja faktaa sekoittavan, dokumentin 20,000 Days on Earth. Kumpikin työ on kunnianhimoinen, mutta jättää lopulta aika tyhjän ja mitäänsanomattoman olon.
The Rover on kehutun David Michôdin toinen ohjaustyö. Vuonna 2010 kankaille saapunut perherikossaaga Animal Kingdom oli tunnelmallinen ja viipyilevä elokuva, joka ei kuitenkaan uponnut ainakaan allekirjoittaneeseen aivan maineensa veroisesti. Elokuva ei vain ollut yhtä kuin osiensa summat. Näyttelijät olivat huippuja, ohjaus hallittua ja käsikirjoituskin rikasta, mutta silti elokuvasta jäi etäinen tunnelma. Katsojan ja elokuvan välille ei koskaan syntynyt aitoa välittämisen tunnetta. Sama ongelma tuntuu vaivaavan The Roveria. Sen lisäksi The Roverin käsikirjoitus on mitäänsanomaton ja se sisältää useita epämääräisyyksiä.
The Rover sijoittuu kymmenen vuotta maailman romahduksen jälkeiseen aikaan. Guy Pearcen näyttelemä Eric on toivottomuuden sisäistänyt entinen maanviljelijä, jonka auto varastetaan yllättäen kolmen varkaan ja tappajan toimesta. Varkaus käynnistää ajojahdin, johon liittyy myös yhden ryöstäjän yksinkertainen veli Rey (Robert Pattinson). Juoni on yksinkertainen ja täysin sivutuote elokuvassa, joka keskittyy kuvaamaan toivottomia ihmisiä, toivottomassa maailmassa. David Michôd on lahjakas ohjaaja, joka rajaa kuviaan erinomaisesti ja luo taidokkaasti painostavan tunnelman äänimaailman kautta. Harmi vain, että The Roverin ääripessimistisestä ja likaisesta maailmasta on vaikea kiinnostua. Ruumiit kasautuvat tasaiseen tahtiin, sillä Roverin maailmassa teoilla ei ole seurauksia. Ainoastaan omatunto voi tuomitsee, mutta suurin osa ihmisistä on siitä jo luopunut.
Mieleen tulee luonnollisesti Mad Maxin lisäksi Nick Caven käsikirjoittama ja John Hillcoatin ohjaama The Proposition, mutta se oli lopulta paljon parempi elokuva. Proposition löysi ihmisten ja ympäristön rumuudesta aina jotain runollista. Nick Caven käsikirjoitus loi maailman, Edgertonin ja Michôdin käsikirjoitus on luonut vain kuvia. The Rover on lopulta pelkkää pintaa. Sen paketti on täydellisessä hallinnassa ulkopuolisesti, mutta sisältä elokuva on tyhjä ja kuollut. Äärimmäisestä pessimistisyydestä on vaikea tehdä koskettavaa elokuvaa. Sen huomasi Nick Cave ja John Hillcoat Propositionia seuranneessa Cormac McCarthy filmatisoinnissa The Road, ja sen huomaa David Michôd The Roverissa. Totuus on se, että kuka hahmo tahansa olisi voinut ampua luodin päähänsä missä vaiheessa elokuvaa tahansa, eikä katsojaa olisi kauheasti koskettanut.
Tosiaan, The Roverin maailma kopioi vahvasti Nick Caven kynää. Nick Cavesta on omasta mielestäni kasvanut yksi tämän hetken karismaattisimpia ja kiehtovimpia rock-tähtiä. Hänen Flow-konserttinsa on yksi kaikkien aikojen parhaita keikkoja, joita olen pääsyt todistamaan. Miehen intensiivisyys ja läsnäolo lavalla on koettava omakohtaisesti. 20,000 Days on Earth taas on miehen itsensä näköinen katsaus hänen teoksiinsa, mutta elokuva kertoo lopulta hyvin vähän itse Nick Cavesta. Dokumentti on osa Nick Caven maailmaa. Se on kirja, se on fanituote, se on essee-kokoelma Nick Cavesta ratkaisemassa Nick Caven arvoitusta. Mitään suurempaa se ei kuitenkaan ole. Fanit tulevat siitä pitämään, mutta muille se tuskin tarjoaa paljoa.
Eräässä elokuvan kohtauksessa Nick Cave käy läpi omaa sääpäiväkirjaansa. Hän kertoo kuinka se pikkuhiljaa kasvoi fiktiiviselle tielle paisuen lopulta täysin muuksi kuin sääpäiväkirjaksi. Vähän samanlainen on myös 20,000 Days on Earth. Se ei ole dokumentti Nick Cavesta, vaan nimenomaan miehen omaa fiktiivistä kerrontaa. Se on yksi pieni pala valtavasta palapelistä, joka on mysteeri nimeltä Nick Cave. Kuten artisti itse kuvailee omaa kerrontaansa - se ei koskaan tavoita lopputulosta tai kokonaisuutta, mutta aina silloin tällöin, hirviö eli tarkoitus pulpahtaa pintaan. Itsenäisenä teoksena 20,000 Days on Earth on hyvin vähäpätöinen, mutta osana Nick Cavea, se on mielenkiintoinen lisä. Kerronnallisesti mielenkiintoista, mutta sisällöltään lopulta ohutta teosta on helppo fiilistellä, mutta vaikeata arvostaa.
The Rover: **1/2
20,000 Days on Earth: ***
Näin kerran elokuvan ja se oli sitten siinä... Siksi siis elokuvablogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti